KIRJE KOLLEGALTA

Runoilija Liisa Kojamon mietteitä Luomisleikki-runoteoksesta

Lealiisa,

en voi muuta kuin ihailla miten uupumattomasti jaksat jatkaa omalla runotielläsi. 

Luomisleikki on rohkea kirja, ja voipi olla, että se on pienen piirin kirja, vaikeusaste on sitä luokkaa, että sitä on varmaan lähes mahdotonta lukea, jos ei ole paneutunut runouteesi aiemmin. Sanoitkin, että painos on pieni.

Luin kirjan illalla, näin unta nuoruudesta, vieraasta kaupungista, aikatauluista... aamulla tajusin, että minun on vilkaistava "Mariaa" (Maria sytyttää tulen rannalle 2011) sekä "Kalliosaarta" (Talo kalliosaarella 2013, Kodiksamia kirjallisuuspalkinto 2013)  uudelleen, että ymmärrän mihin olet tullut, tielläsi.

Onko runosi kuuntelua, katselua, näkemistä, ajassa edestakaisin? Kielesi on täysin sinun omaasi, huolimatta viittauksista "kulttuuriheeroksiin". "hei-jaa kieli on leikattu osiksi", hurjaa!

Hienoja teemoja, ikuisuuskysymykset, kristinusko, oikeastaan tässä kirjassa ei ole mitään

profaania. Rimasi on hirveän korkealla, aivan kuin pakottaisit itsesi käsittämään asioita, jotka ovat

lähes kokonaan käsityskyvyn ulottumattomissa, ja todella surun ja ilon ulkopuolella.

Mutta jonkinlainen syvä etsinnän yksinäisyys on läsnä. Riittääkö peilin löytäminen? Entä toisen ihmisen läsnäolon lämpö? Niin kovin abstraktia paikoitellen, että aloin kaivata vanhan Lealiisaan polveilevaa ja rentoa runokieltä, vaikeisiin kohtiin ikään kuin avaamaan ovia.

Runoilija voi huutaa kaiken maailman taiteen, kulttuurin, tieteen, uskonnon, avukseen, mutta summa summarun, runoilija on lopulta ja aina yksin ja vain vaillinaiset, yhteiset sanat apunaan, ilmaisun välineinään. Kaikki on yhteistä, ja taiteilija tekee yhteisestä yksityistä, omaa, minua, ja varovasti sanoen myös sinua. Tuossa hommassa olet onnistunut mielestäni loistavasti!

Jotenkin on harmillista, jos tämä kirja jää pienen piirin herkuksi, tämä olisi hyvä kuulla esim. radiosta luettuna, ainakin minun ajattelua tällainen teksti kannustaa ajattelemaan itse, sillä mitään kevytlyriikkaa runosi eivät ole.

Typografia on jees, mieleeni tulee ikivanha kirja (karttakirja, kenties), joka on osin palanut ja maatunut, mutta tekstiä on reunoilla ja siellä täällä kokonaisuudeksi asti.

Yksi runo, joka osui ja upposi minuun heti ensi lukemalta löytyy sivulta 50. Se on yksinkertaisesti upea, täysi.

Eevan pukuun pakotettu Lilith

myös itselleen vaarallinen veitsen valossa.

Entä jos mies käy vain kalassa

viheltelee mennessään

on hiljainen tullessaan

verkot tyhjentyvät, kotona aamuyön tulet

palavat valtoimenaan, verhot rikki ikkunoista.

(Luomisleikki 2014)

Yksi asia nousi nyt tätä kirjoittaessani mieleeni: Älyllisyys on aina tervetullutta ja virkistävää, mutta varmaan tiedätkin, että älyllä voi myös hämätä ja peittää. Sanonkin: Höllää nappia, löysää vyötä, 

Lealiisa, huulipunan valitseminen on aina hauskaa leikkiä, mutta kyllä se saunapäivä on parasta mitä lienee!

Tässä ensivaikutelmia uudesta kirjastasi, jota kiitollisena luen.

Ystävällisin terveisin Liisa Kojamo

Lukijapalaute tekstarina

"Ihania, ihmettä tekeviä runoja! 

Ne kulkevat matkassa ja koskettavat syviä ajatuksia. 

Niitä, jotka ovat ennen sanoja. 

Kiitos!"

LUOMISLEIKKI - RUNOKIRJA ILMESTYNYT

Kompastelu johtuu raskaasta päästä. 

Iästä riippumatta 
ihmisen on vaikea piirtää 
itsensä, niinpä 

ihminen olkoon pääjalkanen.




Luomisleikki - trilogian itsenäinen kolmas osa

Runoteoksessa Maria sytyttää tulen rannalle (2011) runon puhuja on valonnälkäinen ikuisuuskysymyksien äärellä, kirjassa Talo kalliosaarella (2013) pimeästä kasvava tietoisuus muuntuu rakkaudeksi ilman aikamuotoja. Luomisleikissä (2014) ilo ja suru ovat riisuneet varjonsa, ja ovat osa kirkkautta. Runon puhuja seisoo taivasalla omassa paratiisissaan, joka on täynnä puhdasta sadetta.

Valokuva: Sonja Siikanen

Tie-tiedon totuus on matka itse
ei sen määrä.

Piirrustuskoululainen kulkee
tie-tietään
antautuneena harjoituksiin.

Keskeneräisyyden kauneus

ihminen on pää ja jalat ennen kuin
hän piirtää itsensä kokovartaloiseksi.
_

Luomisleikki päättänee 2011 alkaneen ajatteluprosessin.  Runon muoto on hioutunut, kiteytynyt ja ajattelu on tiivistynyt kohti pistettä. Ikuisuuskysymykset ovat edelleen olemassa ja vastaukset syntyvät solutasolla uudelleen.

Teoksen rakenteen ja muodon syntymiseen vaikutti myös kesällä 2013 tekemäni Twitter-tutkielma. Twiittasin koko teokseni Talo Kalliosaarella 140 merkin twiiteiksi. Se oli rikastuttava kokemus ja riisuin runoa kohti keskittymisen pistettä.

Klovnin tervehdys: Nino Rota: La Strada,
lempeästi fonilla / julkkarit 17.6.

Pitkä harhakuva piirtää yksinäisyyden käärinliinat.
On tunnustettava ihminen ei näe itseään ilman toista.

Missä täällä maan päällä on kokovartalopeili

missä sinua katsoo toinen minä ja päinvastoin.

_


Luomisleikki leikkii myös toisten taiteilijoiden kanssa

Yhtenä ajatusten kiteyttäjänä ja inspiraation lähteenä on myös Paul Gauguinin maalaus (1897-1898) D´ou venons-nous, Que sommes-nous, ou`allons-nous /katso maalaus linkistä: / Mistä tulemme? Mitä olemme? Minne olemme menossa? Teos on Gauguinin paratiisisarjasta.

Toinen merkittävä tekijä tämän kirjan syntyvaiheissa on ollut Erkka Filanderin esikoisteos Heräämisen valkea myrsky (Poesia 2013) Filanderin omaehtoinen ja vimmainen ilmaisu tekivät minuun vahvasti inspiroivan vaikutuksen.

__

Kanssakeskustelijana kollega ystävä Päivi Haanpää
Valokuva: Sonja Siikanen

Tie-tietoa: 
Jeesus on erotettu kirkosta nyt
voimme olla leikki-ihmisiä
missä tahansa, koska tahansa, kuka tahansa!

/ Kuuntelen /

_


Niin kuin kahdessa aiemmassakin teoksessa, niin myös tässä, Raamatun kertomukset ja keskeiset henkilöt ovat osa runomaailmaani. Luomisleikkeihin oman sävynsä on tuo Antti Marjasen ja Ismo Dunderbergin toimittama Nag Hammadin kätketty viisaus, Gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä (1999 WSOY)

Tarkka lukija havaitsee myös dialogin Risto Ahdin ja Sirkka Turkan tuotannon kanssa. Sen lisäksi Luomisleikki vuoropuhelee ja luo viivoja kahden edellisen kokoelmani kanssa. 

Valokuva: Sonja Siikanen

Kirjan julkistamisjuhlaa vietettiin Galleria Aila Seppälässä 17.6.2014. Kirjan voi tilata osoitteesta
lealiisa.duurisointu@gmail.com sen hinta on 24 e, sisältäen toimitusmaksut ja alv 10 %.

Lasse Reijomaa. Valokuva: Lasse Kantola

Tie-tietäjä istuu pisteessä. Piste on minussa.

Ja meille kaikille taivas on, täynnä puhdasta sadetta -

___

Kursivoidut / Luomisleikki (c) Lealiisa Kivikari

TAIVAANRANNANMAALARI JA LEIKKIRUNOILIJA - GALLERIA AILA SEPPÄLÄ KESÄKUU 2014

"Annan sormissani kynän liikkua kuin lapsuuden ja vapauden.

Synnytän kaaosta. Luomisleikki! Synnytän järjestystä."

(Luomisleikki / 2014 / Duurisointu)

Muinainen / sekatekniikka

Vuosituhannen vaihteessa mieleni valtasi ensimmäistä kertaa ajatus, että sanat eivät ole kaikki, eivätkä ne riitä kertomaan kaikkea sitä mitä tahdon. Huomio järisytti maailmaani, joka oli rakentunut täysin sanallisten kuvien ja tarinoiden varaan.

Olisi ollut mahdollista, että törmään valkoiseen paperiin vauhdilla, eikä kynäkään olisi enää kulkenut, mutta jälleen tiedostamaton mieli ja unet tulivat avuksi. Näin unen maalaamisesta ja se jäi mieleeni vahvasti vapauttavana kokemuksena.


Niinpä tie-tieni vei minut vuonna 2000 taiteilija ja opettaja Maija Pitz-Koposen Vedic Art-koulutukseen. Opiskelin Kurt Cällmanin kehittämää luovan prosessin tiedostamiseen perustuvaa tapaa maalata Pitz-Koposen johdolla neljä vuotta. Osallistuin myös useisiin Kurt Cällmanin ohjaamiin koulutuksiin ja opiskelin Vedic Art-kuvataideohjaajaksi Cällmanin ja kuvataiteilija Gunnar Stradin johdolla. Nyt olen maalannut säännöllisesti 14 vuotta.

Suopainija 2004 / sekatekniikka / yksityisomistuksessa

Luova prosessi ja tiedostaminen

"Taide on hiljaisuuden kieli" on Curt Källman sanonut. Vedic Art-menetelmän avulla olen löytänyt kokonaan uuden tarkastelukulman luovuuteen, luovuudessa. Kuvataiteen avulla, maalaten ja kokien, olen myös löytänyt myös uudenlaisia mahdollisuuksia sanataiteen tapoihin ja tiloihin.

Maalaaminen on minulle meditatiivinen ja kepeä vastapaino sanojen maailman, usein niin rajatuille laitumille.

"Tie-tiedon totuus on matka itse, ei sen määrä.

Piirustuskoululainen kulkee tie-tietään antautuneena harjoitukseen."

(Kivikari: Luomisleikki / 2014 / Duurisointu)

Luomisleikki - ensimmäinen yksityisnäyttely 


Kesäkuussa minulla on ensimmäinen yksityisnäyttely. Oikeastaan tie, mutkitellen, johti minut juuri tähän pisteeseen.

Töitäni on ollut esillä harvakseltaan koko maalaustaipaleeni aijan sekä alkuperäisteoksina että painettuina kuvina kirjoissa, julisteissa, monitaiteellisissa prosesseissa. Olen myös myynyt töitäni yksityiskoteihin, yhteen julkiseen tilaan ja tehnyt pyynnöstä & silkasta ilosta maalauksen majatalon kylkeen Italiassa.

Oikeastaan voin sanoa, että koko elämääni ohjaavat monitaiteellisuus ja kokonaisvaltaisuus. Hyppään milelläni mukaan erilaisiin prosesseihin ja projekteihin, jos se suinkin on ajallisesti mahdollista.

On kaksi käytännöllistä syytä järjestää taidenäyttely nyt. Ensnnäkin moni ihminen on halunnut nähdä maalauksiani lisää ja alkuperäisteoksina. Ja toiseksi - maalaukset eivät enää mahdu kotonani minnekään, eikä niiden esitteleminen kotona tunnu kovinkaan järkevältä ratkaisulta, johtuen tilan puutteesta.

Olen itse paikalla koko näyttelyn ajan Galleria Aila Seppälässä - tule tapaamaan minua - kohdataan, keskustellaan, ihmetellään elämää ja luovuutta. Ilossa!

Etelä-Suomen Sanomat 5.6.2014 toimittaja Ilkka Kuosmanen